Merikilta -rakennuksen historiaa

Taulu Merimiesten Lukutuvasta; pieni kuva

Aarne Långin vuonna 1987 maalaama taulu Merimiesten
Lukutuvasta sen alkuperäisessä asussa. Taustalla purettu
"Rakola", satamapoliisin rakennus.

"Satamakapteeni Kaarlo Heikkisen toivomuksesta Oulun Laivanpäällystöyhdistys maalautti tämän kuvan muistoksi Merimieslähetyksen toimitilojen käyttäjille." 1.6.1987 AL

Rakentaminen	Oulun Laivanpäällikköyhdistys, perustettu 1883, otti kokouksissaan aina silloin tällöin esille sosiaaliset asiat. 1900-luvun alussa alettiin kehitellä ajatusta merimiesten lukutuvasta Toppilan salmen rannalle. Ajatus sai kypsyä hitaasti. Vuonna 1910 yhdistys jätti kaupungille anomuksen, jossa se pyysi, että Toppilan tilaan kuuluva 400 m² suuruinen alue luovutettaisiin merenkulkijain lukutupaa varten. Saman vuoden syksynä kaupunki lahjoitti yhdistykselle tontin Toppilan salmen rannalta "kaupungin poliisin ja H. W. Snellmannin tontin välistä". Joulukuussa 1910 yhdistys antoi kapteeni L. Littowin tehtäväksi "halvimmalla mahdollisella tavalla suorittaa kulma- ja perustyöt kyseessä olevalle rakennukselle". Tontille rakennettiin rakennusmestari J. W. Lillqvistin suunnitelmien mukaan aumakattoinen Jugend -tyylin piirteitä omaava rakennus. Vuonna 1910 toimintansa lopettaneen merikoulun oppilaskunta lahjoitti lukutuvan tukirahastolle 2 611,91 markkaa. Tuosta summasta oli vajaat 2 000 markkaa pankkitilillä ja loput eri lainojen saatavia. Lukutupa vakuutettiin rakentamisajaksi 6 000 markasta. Summaa korotettiin rakennuksen valmistuttua 1911, jolloin lukutupa aloitteli toimintaansa.
Käyttö Merimieslähetyksen lukusalina (Merimiesmissioni)	Seuraavana vuonna, 1912, yhdistys luovutti Suomen Merimieslähetysseuralle "rakennuttamansa lukutuparakennuksen ulkohuoneineen, kalustoineen ja kirjastoineen, siinä kunnossa kun se on, täydellä omistusoikeudella, niin kauan kuin mainittu seura nuhteettomasti pitää huoneiston kunnossa ja yhteydessä luterilaisen seurakuntatoiminnan kanssa toimittaa sielun hoitoa koti- ja ulkomaalaisten merimiesten ja siirtolaisten keskuudessa Oulun satamassa". Vuonna 1927 Merimieslähetysseura pyysi Laivanpäällystöyhdistystä suorittamaan korjauksia lukutuparakennuksessa. Vaikka luovutusasiakirjasta ilmeni, että yhdistys ei ole velvollinen huolehtimaan rakennuksen kunnosta ja korjauksista sinä aikana kun se oli Merimieslähetysseuran hallinnassa, päätti yhdistys antaa 1 407 markan avustuksen rakennuksen korjausta varten.
	Merimiehet kävivät talossa lukemassa oman maansa aviiseja, soittamassa puheluita kotikonnuilleen - rakennuksen yläkerrassa voi yhä nähdä pienen komeron, joka on toiminut puhelinkoppina - ja juttelemassa merimiespapin kanssa.
Myöhempi käyttö	Toiminta lukusalilla päättyi 1968. Suomen Merimieslähetysseuran tiedustellessa Oulun Laivanpäällystöyhdistykseltä, oliko sillä Toppilan lukusalin myymistä vastaan, ilmoitti yhdistys, ettei sillä ole huomauttamista, mutta toivoi, että kaupan kautta saadut varat käytetään Hampurin merimieskirkon hyväksi.
	Rakennus tuli 1968 Viljo Byström & Co. Oy:n omistukseen ja se koki muutoksia kun sitä laajennettiin matalalla laajennusosalla (Luotsitalo) vuonna 1969, suunnittelijana arkkitehti Uki Heikkinen.
	Talo siirtyi 1984 Oulun kaupungin omistukseen, joka peruskorjasi sen. Peruskorjauksen lisäksi siihen tehtiin useita sisäpuolisia uudistuksia ja kunnostuksia: sähkölämmitys, sähkösauna, takkahuone, perinnehuoneen kunnostus. Satamalaitoksen käytössä sillä oli monia tehtäviä. Kun Toppilan satamaa vielä käytettiin, palveli rakennus luotsien asemapaikkana heidän odottaessaan vuoroja laivoihin. Talo oli myös satamakapteenin edustustilana. Rakennuksessa kokoontuivat kaupungin virka- ja luottamusmiehet pienissä kokouksissa, samoin Oulun Laivanpäällystöyhdistys ja Konemestariyhdistys pitivät siellä kuukausikokouksensa.

Nykyinen käyttö

Vuosia rakennusta käyttivät merenkulkualan järjestöt satamakapteeni Veikko Laurialan nimeämän Merikilta -otsakkeen alla. Merikillan omisti Oulun kaupunki. Vuokralaisena (v. 2000 - 2006) oli Toppilan Pukseeri ry, joka vuokrasi Merikiltaa erilaisiin tilaisuuksiin yrityksille, yhteisöille ja yksityisille ihmisille. Kokoustilana käytetyn Perinnehuoneen merellisestä historiasta kertova esineistö muodosti ainutlaatuisen ympäristön ja ilmapiirin kokouksille. Ne toivat tuulahduksen menneeltä ajalta uudistuvalle alueelle, joka on aina ollut ajan hermolla. Sauna- ja takkahuonetilat sekä Perinnehuone olivat säännöllisessä käytössä.

Oulun kaupunki myi Merikillan vuonna 2012 yksityisille henkilöille.

Lisätietoja

Rakennusmestari J. W. Lillqvist suunnitteli lukuisia oululaisia taloja ja niiden muutoksia, muun muassa 1900 Kauppahotellina tunnetun kolmikerroksisen kivitalon Asema- ja Kirkkokadun kulmaan (purettu 1990-luvun alussa), 1898 Vanhan pappilan muutokset, 1899 Riekin talon Tori- ja Saaristonkadun kulmaan (rakennus tunnetaan myös Santaholman talona) ja 1914 Oulun Kirjapaino Oy Kirjolan kivitalon osoitteessa Saaristonkatu 12.

Lehdestä poimittua...

"Ennen vuotta 1921 rakennettuja taloja on jäljellä enää pari prosenttia koko rakennuskannastamme. Se on niin pieni määrä, että Suomen valtio voisi heti tehdä periaatepäätöksen kaikkien ennen ensimmäistä maailmansotaa rakennettujen talojen suojelusta. Niin nuori ja ohut on rakennuskulttuurimme, että meillä ei enää ole varaa menettää yhtäkään osaa, joka kertoo rakennusten historiasta ja vanhoista kauneusihanteista."

Tampereen teknillisen korkeakoulun professori Tore Tallqvist

Hiidenkivi 4/98